Asiantuntijakirjoitus: Maahanmuuttajanaiset haluavat kotoutua ja työllistyä
Kirjoittaja: Egezona Kllokoqi-Bublaku
Kirjoittaja on Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n sosiaalipoliittinen asiantuntija ja Yhdessä - Käsi kädessä ry:n puheenjohtaja.
Kotouttaminen puhututtaa jokaista hallitusta, ja kotoutumisen onnistumisen mittarina pidetään ensisijaisesti työllistymistä. Varsinkin maahan muuttaneiden naisten työllistymiseen haetaan uusia keinoja ja näkemyksiä.
Työllisyys on tärkeä kotoutumisen onnistumisen mittari, mutta se ei yksinään kerro kotoutumisen aidosta onnistumisesta. Se ei kerro naisten kokonaistilanteesta, kuten hyvinvoinnista ja terveydestä. Onnistunut kotoutuminen on sitä, että jokainen täällä asuva voi hyvin ja tuntee itsensä tervetulleeksi. Tämän vuoksi kotouttamisen onnistumisesta puhuttaessa voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Riippuu, mistä lähtökohdista kotoutumista tarkastellaan.
Tässä kirjoituksessa tarkoitan kotouttamisella maahan muuttaneiden naisten työmarkkina-aseman parantamista, mutta myös heidän hyvinvointinsa kasvattamista. Maahan muuttaneiden äitien paikka yhteiskunnassa vaikuttaa myös heidän jälkeläisiinsä. Se näkyy lasten hyvinvoinnissa, koulumenestyksessä ja ylipäätään yhteiskunnassa pärjäämisessä. Vaikka viime aikoina maahan muuttaneiden naisten työllisyyskäyrä on ollut noususuunnassa, on silti vielä paljon tehtävää, jotta heidän työllistymistään saadaan kohennettua.
Maahan muuttaneiden naisten kotoutumisen monipolviset haasteet
Maahan muuttaneiden naisten kotoutumisen pulmista löytyy useita tutkimuksia. Melkein kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että naisten kotoutumiseen ja suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymiseen vaikuttavat muun muassa maahantulon syyt, kulttuuriset tekijät, suomen kielen osaamistaso, työmarkkinoiden vastaanottavaisuus ja sukupuolittuneet työmarkkinat. Itse katson, että maahan muuttaneiden naisten kotoutumiseen vaikuttavat syyt ovat paljon kompleksisempia kuin mitä tutkimuksissa ja julkisessa keskustelussa on annettu ymmärtää.
Maahan muuttaneiden naisten taustat ovat hyvin erilaisia. Ryhmään mahtuu niin korkeasti koulutettuja kuin kirjoitus- ja lukutaidottomia. Naisilla on myös keskenään erilaiset odotukset suomalaisesta yhteiskunnasta ja omasta elämästään. Joidenkin naisten agendalla on työura, maksoi mitä maksoi. Toiset taas arvostavat enemmän äitiyttä ja perheestä huolehtimista. Toisaalta muiden odotukset vaikuttavat vahvasti myös naisten toimijuuteen.
Lähisuhde- ja perheväkivalta passivoi
Maahan muuttaneiden naisten kohtaama väkivalta on yksi kotoutumiseen vaikuttavista merkittävistä tekijöistä. Naisilla ei ole riittävästi tietoa omista oikeuksistaan. Toisaalta monet eivät edes osaa tunnistaa lähisuhde- ja perheväkivallan monia kasvoja. Fyysinen väkivalta on helppo tunnistaa – se kun jättää silmiin nähtäviä jälkiä toisin kuin henkinen väkivalta.
Naiset eivät monesti osaa sanoittaa huonovointisuuttaan, eivätkä näin usein osaa hakea apua. Lähisuhde- ja perheväkivalta heikentää ei vain uhrin vaan koko perheen hyvinvointia.
Maahan muuttaneiden naisten tietoisuutta perheväkivallan eri muodoista ja apua tarjoavasta palvelujärjestelmästä pitäisi vahvistaa. Myös itse palvelujärjestelmää on kehitettävä, jotta voidaan tunnistaa paremmin sukupuolittunut perheväkivalta maahanmuuttajaperheissä sekä tarjota apua ja tukea uhriksi joutuneille naisille.
Sukupuolten tasa-arvoon perustuvaa kotouttamispolitiikkaa tarvitaan
Sukupuolten tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys. Suurin osa maahan muuttaneista naisista tulee kolmansista maista. Näissä maissa vallitsee yleensä patriarkaalinen yhteiskuntarakenne, jossa naista ihannoidaan äitiyden ja hoivavastuun kautta.
Kotouttamistoimenpiteet ovat loistava väylä levittää tietoa suomalaisesta sukupuolten tasa-arvosta. Uusien tulijoiden mieliin täytyy heti maahan saapumisen jälkeen kylvää tasa-arvon arvostamisen siemen: naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Jos tasa-arvon teemaa vain ohimennen sivutaan muun opetuksen ohessa, se ei riitä vaikuttamaan ihmisten käsityksiin omista oikeuksista ja mahdollisuuksista. Siksi kotouttamispolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena pitää olla sukupuolten tasa-arvon edistäminen.
Kotihoidontuella voidaan myös edistää naisten työmarkkina-asemaa
Kotihoidontuki joutuu helposti silmätikuksi, kun puhutaan maahan muuttaneiden naisten työmarkkina-asemasta. Julkisuudessa kotihoidontuen on koettu muodostuvan ongelmaksi, kun vailla työtä ja koulutusta olevat naiset käyttävät tuen kokonaan ja useamman kerran. Ratkaisuksi tähän on esitetty kotihoidontuen lyhentämistä, jolloin saataisiin merkittäviä työllisyysvaikutuksia.
Maahan muuttaneiden naisten työllistämisen hidasteena pidän puhtaasti sitä, että naiset arvostavat isoja perheitä ja saavat useita lapsia. He olisivat joka tapauksessa kotona pitkään, vaikka kotihoidontukea lyhennettäisiinkin. Tämän vuoksi maahan muuttaneiden naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi tarvitaan uudenlaista ajattelua kotouttamispolitiikassa.
Pienten lasten äideille pitäisi pystyä tarjoamaan räätälöityjä kotouttamispalveluita siten, että naiset hoitaisivat lapsiaan kotona, mutta pääsisivät osallistumaan heille suunnattuihin palveluihin lastensa kanssa. Tämä olisi erinomaista myös lapsille, kun myös heidän suomen kielen taitojaan edistettäisiin jo varhaisessa vaiheessa.
Kotouttamispalvelut remonttiin
Kehittämällä kotouttamispalveluita kotiäitien tarpeiden mukaan vaikutetaan siihen, ettei naisten tarvitsisi keskeyttää kotouttamistoimenpiteisiin osallistumista perheellistymisen takia. Monet naiset eivät ole päässeet palaamaan takaisin kotouttamistoimenpiteiden piiriin, koska kotouttamissuunnitelma on voimassa viisi vuotta. Pikkulasten äideille tulisikin suunnata palveluita, jotka olisivat käytettävissä myös kotihoidontuen aikana.
Tällä hetkellä kotouttamispalveluissa keskitytään kielen opettamiseen ja työllistymisen edistämiseen koulunpenkillä. Kielen opettamisen tapojen kirjoa pitäisi laajentaa ja työllistymisen edistämisen tapoja muuttaa, jotta erilaiset oppijat huomioitaisiin paremmin. Yhteistyötä yritysten kanssa ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista on lisättävä. Kotouttamispalveluiden kehittämisessä on korkea aika huomioida myös maahan muuttaneiden työllisyydenedistämisprojekteista opitut hyvät käytänteet ja järjestöjen hyviksi osoittautuneet tavat tukea naisten työllistämistä.
Perustaitojen opettaminen ja vahvistaminen pitäisi myös sisällyttää vahvemmin osaksi kotouttamispalveluita. Monilla maahan muuttaneilla naisilla on ulkomailta hankittu korkeakoulututkinto, mutta se ei takaa esimerkiksi digitaalisten taitojen hallintaa.
Suomi on korkean osaamisen maa. Yhteiskunnastamme katoaa kaiken aikaa matalaa ja keskitason osaamista vaativia rutiiniluonteisia töitä, ja tilalle syntyy korkeaa osaamista vaativia tehtäviä. Tämä kehitys haastaa etenkin heikommassa työmarkkina-asemassa olevia. Työmarkkinoiden tarpeet pitäisi huomioida tarkemmin kotouttamispolitiikassa ja -palveluissa, jotta maahan muuttaneiden naisten erilaiset koulutustaustat ja tarpeet voitaisiin yksilökohtaisemmin mukauttaa niihin. Näin naisille räätälöitäisiin palvelukokonaisuuksia, jotka aidosti edistäisivät heidän työmarkkina-asemaansa.
Työnantajien ennakkoluulot kuriin
Yksi tärkeimmistä maahan muuttaneiden työttömyyden syistä ovat työnantajien ennakkoluulot ja asenteet, vaikka osaaminen ja muut työllistymistä edistävät tekijät olisivatkin kunnossa. Tutkimukset osoittavat, että syrjintä työmarkkinoilla on yleistä. Ennakkoluulojen vähentämiseksi yhteiskunnassa pitäisi pyrkiä lisäämään tietoisuutta syrjinnän vaikutuksista jo ihan peruskoulusta lähtien.
Rekrytoinnissa ilmenevien ennakkoluulojen lisäksi monella alalla työntekijöiltä vaaditaan lähes erinomaista suomen kielen taitoa, vaikka tehtävän hoitamiseksi riittäisi heikompikin. Suomen kielen vaatimustasoa pitäisi laskea huomioiden tehtävän aidosti edellyttämä kielitaito. Toki naisvaltaisilla aloilla kielitaidon merkitys on selvästi suurempi kuin miesvaltaisilla aloilla. Tästä huolimatta kieltä pitäisi pystyä oppimaan myös työssä. Työnantajilta tarvitaankin asennemuutosta suomen kielen osaamisvaatimuksissa. Kieltä ei opi, jos sitä ei pääse puhumaan ja harjoittelemaan.
Toisaalta asennemuutosta tarvitaan myös ulkomailla hankitun koulutuksen tunnustamisessa. Yleensä työnantajat katsovat, ettei ulkomailla hankittu työkokemus ja koulutus sovellu suomalaisille työmarkkinoille. Suomalaisten työmarkkinoiden pitäisi osata ja haluta hyödyntää maahan muuttaneiden erilaista osaamista ja ammattitaitoa. Tämä auttaisi yrityksiä kehittymään ja menestymään yhä vahvemmin myös kansainvälisesti.
Työelämässä naiset ovat eniten syrjintää ja epäasiallista kohtelua kohtaava ryhmä heti etniseen taustaan perustuvan ryhmän jälkeen. Tämän vuoksi maahan muuttaneilla naisilla on kaksinkertainen riski kohdata syrjintää ja epäasiallista kohtelua työelämässä verrattuna maahan muuttaneisiin miehiin ja kantaväestön naisiin. Kun huomioidaan myös, että monet maahan muuttaneet naiset ovat kulttuuristen syiden takia herkempiä, huonot työelämän kokemukset saattavat vaikuttaa heidän haluunsa työllistyä.
Naisten ääni kuuluviin
Kotouttamispalveluissa monet maahan muuttaneet naiset ohjataan herkästi hoiva-alan tehtäviin ilman, että heidän toiveitaan kuullaan tai koulutustaustaansa huomioidaan. Palveluiden pitäisi pystyä vastaamaan maahan muuttaneiden naisten tarpeisiin ja kuuntelemaan heitä. Jos joku haluaa opiskella insinööriksi, pitäisi häntä tukea opiskeluun hakeutumisessa. Jos joku toinen kaipaa apua suorittamiensa tutkintojen tunnustamisessa tai tunnistamisessa, pitäisi häntä auttaa siinä.
Kuuntelemalla naisten omaa ääntä kerromme heidän olevan tervetulleita ja tärkeitä suomalaiselle yhteiskunnalle. Näin myös vaikutetaan naisten omien haaveiden tavoittamiseen ja niihin pyrkimiseen.
Lastenhoitopalvelut kuntoon
Maahan muuttaneiden pienten lasten äitien työllistymiseen vaikuttavat osaltaan lastenhoitopalveluiden laatu ja saatavuus. Ikävä totuus on, että rasismia esiintyy myös varhaiskasvatuksen ammattilaisten keskuudessa. Vapaaehtoistoiminnassani olen tavannut maahan muuttaneita äitejä, jotka ovat joutuneet jopa irtisanoutumaan työstään huomattuaan, miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset kohtelevat heidän lapsiaan.
Maahan muuttaneiden äitien kokemukset tästä ilmiöstä eivät valitettavasti ole saaneet Suomessa ansaitsemaansa huomiota. Neuvolassa kysytään äitien kokemuksia varhaiskasvatuksesta, mutta naiset eivät uskalla vastata rehellisesti viranomaisille, koska pelkäävät lastensuojelullisia toimia. Maahan muuttaneiden naisten vastausprosentit kyselyihin jäävät myös pieniksi, jolloin kovin tarkkoja johtopäätöksiä ei ole mahdollista tehdä.
Varhaiskasvatuksen ammattilaisten rasismista pitäisi puhua enemmän, koska tämä vaikuttaa suoraan paitsi maahan muuttaneiden äitien työllisyyteen myös lapsen kehitykseen ja koulumenestykseen. Maahan muuttaneiden naisten keskuudessa ilmiöstä puhutaan paljon. He eivät uskalla viedä lapsiaan päivähoitoon ennen kuin nämä ovat sen verran isoja, että osaavat kertoa kokemuksistaan. Yhteiskunnan on varmistettava, että äidit uskaltavat jättää lapsensa toisen aikuisen hoitoon, ja toisaalta jokaisella lapsella on oltava oikeus kasvaa turvallisesti.
Myös lastenhoitopalveluiden saatavuusongelmat vaikuttavat maahan muuttaneisiin naisiin. Palvelut eivät ole onnistuneet seuraamaan työelämän muutosta. Esimerkiksi palvelualoilla tehdään töitä ympäri vuorokauden, eikä työvuorosuunnittelu jousta lastenhoitopalveluiden vaatimusten mukaan. Palvelualan työntekijät harvoin pystyvät hyödyntämään vuorohoitoa niissäkään kunnissa, joissa sitä on tarjolla.
Jos ei ole apua ja tukea mahdollistavaa lähipiiriä, pienen lapsen vanhempana on vaikea tehdä töitä palvelualoilla nykyisten lastenhoitopalveluiden vuorohoidon sääntöjen vuoksi. Monilla maahan muuttaneilla naisilla ei ole sosiaalisia verkostoja, joten he joutuvat tekemään valinnan työnteon tai lapsista huolehtimisen välillä.
Maahan muuttaneiden naisten kuuleminen ja ottaminen mukaan kotouttamispalveluiden ja lastenhoitopalveluiden kehittämiseen uudistaisi parhaimmillaan rakenteita ja toimintamalleja. Se toisi kehittämiseen pitkäjänteisyyttä sekä uusia työllisyyttä ja kotoutumista edistäviä ratkaisuja. Kun vastataan ihmisten tarpeisiin, autetaan ja tuetaan heitä eri elämänalueilla, myös työelämään kiinnittymisessä ja omien unelmien tavoittamisessa.
LÄHTEET:
Ala-Kauhaluoma, M., Pitkänen, S., Ohtonen, J., Ramadan, F., Hautamäki, L., Vuorento, M. & Rinne, H. (2018). Monimenetelmäinen tutkimus kotouttamistoimenpiteiden toimivuudesta. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2018.
Asuinmaa, K., & Hautala M. (2017). Vanhemmuuden haasteet ja vanhemmuuden tukeminen maahanmuuttajavanhempien ja ammattilaisten kokemana. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Baumgartner, T. & Raijas, M. (2023). ”Maahanmuuttajanaisten työllisyys parani”. Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit. Tilastokeskuksen Tieto & Trendit. Tilastokeskus.
Berg, K. (2008). Äitiys kulttuurisina odotuksina. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 48/2008. Väestöliitto.
Busk, H., Jauhiainen, S., Kekäläinen, A., Nivalainen, S. & Tähtinen, T. (2016). Maahanmuuttajat työmarkkinoilla – tutkimus eri vuosina Suomeen muuttaneiden työurista. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 06/2016. Eläketurvakeskus.
Busk, H. & Jauhiainen, S. (2019). ”Muuttoajankohta, lähtömaa ja sukupuoli näkyvät maahanmuuttajan työllistymisessä”. Talous & Yhteiskunta, 47:1, 54–59.
Ilmakunnas, I., Kauppinen, T. & Moisio, P. (2020). ”Huono-osaisuus jatkuu sukupolvelta toiselle: Tarkastelussa nuorten aikuisten toimeentulotukiasiakkuus”. Teoksessa Kallio, J. & Hakovirta, M. (toim.). Lapsiperheiden köyhyys & huono-osaisuus. Vastapaino.
Kaikula M. (2010). ”Minulla on kaikki hyvin” – Monikulttuuriset Naiset -projekti maahanmuuttajanaisten kotoutumisen tukena. Vaasan ammattikorkeakoulu.
Kazi, V. & Alitolppa-Niitamo, A. & Kaihovaara, A. (toim.). (2019). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Työ- ja elinkeinoministeriö.
Kekkonen, M., Rönkä, A., Laakso, M-L., Tammelin, M. & Malinen, K. (2014). ”Lapsiperheet 24/7-taloudessa”. Teoksessa Lammi-Taskula, J. & Karvonen, S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.
Kllokoqi-Bublaku, E. (2017). Vapauttamisen vaikutukset työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Kyselytutkimuksen raportti. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry.
Kurki, T. (2019). Immigrant-ness as (mis)fortune? : Immigrantisation through integration policies and practices in education. Väitöskirja. Helsingin yliopisto.
Kurronen, S. (2021). Maahanmuuttajanaisten loukku. Heikko työllisyys heijastuu myös toisen polven pärjäämiseen. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvio.
Kyllönen-Saarnio, E. & Nurmi, R. (2005). Maahanmuuttajanaiset ja väkivalta. Opas sosiaali- ja terveysalan auttamistyöhön. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:15.
Larja, L. (2019). ”Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella”. Teoksessa Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö oppaat ja muut julkaisut 2019:10.
Nurmi, L. (2016). Maahanmuuttajaäitien koulutustoiveet. Lapsissa nimenomaan meidän tulevaisuus. Pro-gradu -tutkielma. Turun yliopisto.
Martikainen, T. & Tiilikainen, M. (2007). Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 46/2007. Väestöliitto.
Puodinketo-Wahlsten, A. & Laaksonen-Heikkilä, R. (2019). Terveys ja hyvinvointi maahanmuuttajien kototutumisen edistämisessä. MARJAT-hankkeen satoa. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 260. Turun ammattikorkeakoulu.
Rask, S. & Castaneda, A. (2019). ”Syrjintäkokemukset ja niiden yhteys hyvinvointiin ja kotoutumiseen ulkomaalaistaustaisessa väestössä”. Teoksessa Kazi, V. & Alitolppa-Niitamo, A. & Kaihovaara, A. (toim.). (2019). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Silvennoinen, J. (2022). Häirintä ja epäasiallinen kohtelu. Opinnäytetyö. Karelia Ammattikorkeakoulu.
Skogberg, N. & Koponen, P. (2019). Terveyden yhteys työssäoloon koko väestössä ja ulkomaalaistaustaisilla, teoksessa Kazi, V. & Alitolppa-Niitamo, A. & Kaihovaara, A. (toim.): Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019 – Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10, 133–142.
Vartia, M., Kadolin, I., Toivanen, M., Bergbom, B., Väänänen, A., Pahkin, K., Vesala, H., Haapanen, A. & Viluksela, M. (2012). Psykososiaaliset tekijät suomalaisessa työyhteisössä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistiota 2012:14. Sosiaali- ja terveysministeriö.
VATT-työryhmä (2014). Maahanmuuttajien integroituminen Suomeen. VATT Julkaisut 67. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT.